Suurin osa kierrätykseen kiikuttamistamme laitteista on joko niin vanhoja, rikkinäisiä tai muuten tulleet elinkaarensa päähän, että ne yleensä murskataan ja hyödynnetään uudelleen materiaaleina. Materiaaleista jopa 99 prosenttia käytetään uudelleen teollisuuden raaka-aineina.
Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätys voi vaikuttaa salaperäiseltä. Minne ne oikein kuljetetaan? Tässä jutussa pääset kurkistamaan verhojen taa. Kun viet vanhat laitteet viralliselle keräyspisteelle, laitteet kierrätetään ensisijaisesti Suomessa. Lue tästä, mistä löydät lähimmän virallisen keräyspisteen.
SER-kierrätyksen taustaorganisaatioilla on Suomessa useita eri käsittelijäkumppaneita, jotka lajittelevat, esikäsittelevät ja joko itse jalostavat materiaalit mahdollisimman pitkälle uudelleen käytettäväksi tai toimittavat ne eteenpäin ulkomaalaisille käsittelijöille. Kaikilla sopimuskumppaneilla on toimintaansa asianmukaiset ympäristöluvat.
Ensiksi laitteiden joukosta seulotaan vielä käyttökelpoiset laitteet, jotka ohjataan uudelleen käytettäviksi. Suurin osa kierrätykseen kiikuttamistamme laitteista on kuitenkin käyttökelvottomia tai niille on enää rajoitetusti kysyntää. Nämä laitteet kierrätetään materiaaleina eli käytännössä ensin murskataan ja sen jälkeen materiaalit erotellaan toisistaan eri teknologioin.
Murskattavista laitteista poistetaan ensin vaaralliset aineet ja osat.
Esimerkiksi vanhat kylmälaitteet voivat sisältää nykyisin kiellettyjä kaasuja, kuten kloorifluorihiilivetyjä (CFC) ja hydrofluorihiilivetyjä (HFC), jotka on luokiteltu otsonikerrosta heikentäviksi. Käsittelyprosessissa kylmäaineita eli kaasuja ja öljyjä sisältävät kompressorit poistetaan laitteista, ja haitta-aineet ohjataan turvallisesti hävitettäväksi ongelmajätekäsittelyyn.
Kylmälaitteet kuljetetaan käsiteltäväksi erikoistuneelle käsittelylaitokselle, joita esimerkiksi Forssassa ja Kemijärvellä.
Pienistä laitteista poistetaan paristot ja akut, jotka toimitetaan pääosin Akkuserille Nivalaan jatkokäsiteltäviksi. Vaarallisiksi jätteiksi luetaan myös kannettavien tietokoneiden LCD-näytöt, jotka irrotetaan ensin laitteesta, yleensä käsin.
Esimerkiksi liesissä ja pesukoneissa on yleensä yli 90 prosenttia metalleja, joten niiden käsittely on suhteellisen helppoa. Ne ohjataan suoraan murskattavaksi, ja murskasta eri materiaalit erotellaan toisistaan erilaisilla teknologioilla.
Pienten laitteiden kirjo on laaja, ja siksi niiden käsittelyprosessikin voi olla moninainen. Pääsääntö kuitenkin on, että ensin poistetaan vaaralliset jätteet ja sen jälkeen laitteet murskataan niin pieneksi palasiksi, että materiaalit voidaan erilaisilla teknologioilla erotella toisistaan.
Erottelu tehdään esimerkiksi magneeteilla, painon perusteella, röntgensäteellä, hahmotunnistuksella tai vaikkapa upotus-kellutus -menetelmällä, jossa esimerkiksi kevyt alumiini saadaan kellumaan ja voidaan siten erottaa muista metalleista.
Tehokkaimmin pystytään hyödyntämään nykyaikaisen tietokoneen materiaalit - niistä jopa 99 prosenttia kierrätetään teollisuuden uudelleen käytettäviksi. Haasteellisimpia ovat vanhat kuvaputkitelevisiot ja -näytöt sekä niissä käytetty lyijylasi. Sille ei ole ainakaan toistaiseksi kierrätysprosessia Suomessa, vaan se käytetään esimerkiksi jäteasemien pihojen rakennekerroksissa.
Teräs erotellaan murskeesta magneetilla.
Sähköjohtojen muovi ja kupari eritellään toisistaan murskauksen jälkeen painon perusteella.
Suomeen kehitellään parhaillaan maailmanlaajuisestikin ennennäkemätöntä demolaitosta, jossa kaikki SER-metallit kierrätettäisiin uudelleen käyttöön moniosaisessa liuotusprosessissa.
SER-metallien kierrätysmenetelmät perustuvat yleensä sulattamiseen, jolloin pienet määrät esimerkiksi kriittisiä metalleja saattaa juuttua muihin metallimassoihin.
Yksi kehitettävä kohde on SER-muovien kierrätysmenetelmät. Vanhat laitteet sisältävät niin monenlaisia muoviyhdisteitä ja -laatuja eri vuosikymmeniltä, että niiden erottelu ja jatkojalostus on haastavaa. Hyvin lajilteltuna ja kierrätettynä SER-muovi voidaan kuitenkin käyttää uudelleen elektronisissa laitteissa.
Kaikkia Euroopassa laitteita maahantuovia tai valmistavia yrityksiä sitoo niin kutsuttu tuottajavastuulainsäädäntö. Se tarkoittaa, että yritysten eli tuottajien on huolehdittava laitteista myös sitten, kun niistä aika jättää. Suurin osa yrityksistä hoitaa vastuunsa liittymällä tuottajayhteisöön, joka hoitaa käytettyjen laitteiden keräyksen ja kierrätyksen keskitetysti.
Suomessa viranomaisen hyväksymiä tuottajayhteisöjä ovat kaikki SER-kierrätyksen taustaorganisaatiot eli Elker Oy (Selt ry, Flip ry ja ICT), ERP Finland ry ja SERTY.